Login

 

Vanhenevan basenjin tarinoita

Search    
Luonne Minimize

Whippet on vilkkaampi ja reippaampi kuin muut vinttikoirat.

Ja kaikkea kanssa. Syön kyllä Raunon talvitakin, jos tämä muka pitää paikkansa. Rauno ei ole missään määrin vilkas eikä reipas. Toisaalta tapasin joskus pari kertaa puistossa salukin, johon ei saanut senkään vertaa kontaktia. Eli SIIHEN verrattuna whippet on varsinainen seuramies.

Käytös Minimize

Whippet palelee herkästi kovilla pakkasilla, ja takki on välttämätön.

Kieltämättä. Muttei palelemiseen tarvita edes pakkasia, riittää että lämpötila laskee alle kahdenkymmenen plusasteen. Kesäiltoina Rauno ei mielellään makaile ulkosalla, ainahan on se riski että paleltuu.

Vipukat Minimize

Tunnen oikeastaan vain yhden whippetin, Raunon. Rauno on elämänkumppanini, uskollinen seuralaiseni, veljeni, ystäväni, tyynyni.

Raunon lisäksi olen tavannut kolme vipukkatyttöä. Ne asuivat isäntänsä kanssa siinä kylässä, jossa meillä oli vuosia sitten vaaleanvihreä talo. Olihan niillä nätit naamat ja hyvät vartalot (vähän laihoja kyllä minun makuuni), mutten oikein tykännyt siitä, miten häpeämättömästi ne keimailivat Raunolle. Minun silmieni alla! Tein selväksi, mitä moisesta käytöksestä tuumin, ja keimailu loppui siihen paikkaan.

Whippet on vinttikoirista yleisin ja toiseksi pienin (pienin on italianvinttikoira). Sitä sanotaan myös köyhän miehen [Emon tapauksessa köyhän naisen] greyhoundiksi.

Historia

Whippetin esi-isät tulivat Britanniaan muinaisten roomalaisten mukana. Vinttikoirilla oli jo sitä ennen ollut aika hieno menneisyys antiikin Roomaa ja muinaista Egyptiä myöten. Mutta whippet kai syntyi nimenomaan Englannissa, kun pistettiin samaan pakettiin aika paljon englanninvinttikoiraa, kohtalaisesti italianvinttikoiraa ja kenties vähän myös jotain terrieriä.

Kaivosmiehet pistivät whippetit juoksemaan kilpaa. Ne olivat nähneet, että kanijahdissa koirat olivat nopeita kuin salamat. Lopulta ne pääsivät mukaan virallisiinkin kilpailuihin.

Ulkoasu

Whippetillä on lyhyt karva ja ruusumaiset korvat. Sillä on kauniit kasvot ja pitkä kapea kuono, iso kirsu ja ilmeikkäät tummat silmät. Sen reisilihakset ovat voimakkaat kuin pikajuoksijalla ja sen suuren rintakehän suojissa sykkii suuri vahva sydän. - Kaikki tämä sopii Raunoon. Emo sanoo, että sillä on maailman silkkisin karva. Ja reisilihaksista se on aina saanut kehuja. Korvat ovat tosi hauskat. Kun Rauno seuraa jotain tarkkaavaisesti, sen korvat sojottavat jättimäisinä suoraan ylöspäin. Kun tuuli puhaltaa tai kun Rauno juoksee, korvat painuvat tiukasti päälakea myöten taaksepäin.

Luonne

Luonteeltaan whippet on säyseä ja kuuliainen, vaivaton ja vaatimaton. Whippetillä on palava halu olla kiltti. - Ehdottomasti. Rauno ei tee mitään ennen kuin se on varma, että sillä on siihen Emon lupa. Ja siitä pitää varmistua moneen kertaan.

Whippet on seurallinen ja nauttii omistajansa huomiosta. - Tämä seurallisuuspuoli ei pidä paikkaansa. Rauno on kaikkea muuta kuin seurallinen, se ei ole koskaan osannut mitään smool tookkia. Eikä se välitä Emonkaan huomiosta kovin paljon. Aamulla minä menen suoraan Emon rapsutettavaksi, kun taas Rauno suuntaa suoraan Emon ohi ruokakupille.

Käytös

Whippet ei vaadi yhtä paljon liikuntaa kuin suuremmat vinttikoirarodut. - Voi olla. Rauno on aina tykännyt juosta, mutta sille riittää lyhyt matka, sen jälkeen se haluaa palata suoraa päätä sohvalle rentoutumaan.

Whippet sopii sekä näyttelyihin että kilparadoille. - No, Rauno ei ole edes käväissyt kummassakaan. Näyttelyihin se oli kuulemma liian kookas. Olen sanonut Raunolle, että älä sitä murehdi, uroksen pitääkin olla kunnollisen kokoinen eikä mikään sintti. Kilparadoilla Rauno olisi ihan hyvin voinut saada tuloksia. Rauno oli aikoinaan tosi nopea juoksija.. öh.. Nyt seuraa jakso sarjasta "vanhan rouvan tunnustuksia". Meikätytön oli nuorena vähän vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että Rauno oli minua nopeampi. Pari kertaa hyökkäsin aika ikävästi Raunon kimppuun sivustapäin, kun se pisteli menemään, ja ainakin kerran jätin sen kylkeen oikein kunnon hampaanjäljet. Eläinlääkärireissu siitä tuli.

Kun Rauno nuorena pääsi avaralle niitylle, se pyörähteli ympyrää silkasta onnesta. Tekee se äkkikäännöksiä vielä vanhoilla päivilläänkin. Nykyään ne liittyvät yhteen ja samaan tilanteeseen. Rauno tekee täyskäännöksen valoa nopeammin, kun Emo päättää, että nyt lähdetään takaisin kohti kotia. Siihen mennessä  se on kulkenut lauman hännänhuippuna, mutta siitä eteenpäin se johtaa joukkoa.

Whippet nauttii lämmöstä ja aina tilaisuuden tullen se kaivautuu tyynyjen ja peittojen alle nukkumaan. - Ehdottomasti, mutta niin teen minäkin. Rauno nukkuisi mieluiten jonkun ison lämpimän ihmisen (vaikka Emon) kyljessä, uppeluksissa peiton alla. Minä nukkuisin mieluiten jonkun ison lämpimän ihmisen (vaikka Emon) jalkojen välissä, uppeluksissa peiton alla, pienellä tiukalla kerällä.

Whippetin onnenhetki

Yritin tässä hienovaraisesti tiedustella Raunolta, milloin se on ollut onnellisimmillaan.

  1. Vetäessään kunnon unia leveässä kylkiasennossa tassut oikosenaan?
  2. Syödessään Emon laittamaa herkkuateriaa?
  3. Vai juostessaan villinä ja vapaana pitkin vihreää niittyä?

Tyypilliseen tapaansa Rauno väisti kysymyksen, siinä se on ihan kuin muutkin miehet, se ei halua puhua tunteistaan. Melkein kuitenkin luulen, että vaikka se rakastaa ruokaa ja unta, se valitsi mielessään kolmosvaihtoehdon. Juostessa Raunon onni on varmaan ollut täydellisimmillään. Ruokaahan on joka tapauksessa aina liian vähän, siinä suhteessa ruoan odotus on melkein itse ruokailua mukavampaa. Unta taas saa joka päivä aika monta tuntia, ellei mitään odottamatonta tapahdu.

 

Mutta se tunne, kun voi kiihdyttää täyteen vauhtiin ja antaa mennä… se on paljon harvinaisempi. Tassujen alla tasainen vihreä niitty, yllä sininen kevättaivas, korvissa tuuli ja tuulessa etäinen jänöjussin tuoksu…

 
Website Built and Powered by WSI
Copyright © Päivi