Vanhan basenjin blogi

Illallisesta ja sen epäoikeudenmukaisista seurauksista

By Rairai on 10/4/2009

Eilen illalla pääsin Emon ja Frankon mukaan kylään ystävien luo. Emo tarjoili minulle iltasapuskan kotona ennen lähtöä, ja luulin jo, että joutuisin jäämään koko illaksi yksin kotiin. Mutta onneksi ei, Emo ja Franko eivät kuulemma mene enää iltaisin minnekään, elleivät saa ottaa minua mukaan. Se on hyvä päätös se.

Isäntäväki otti minut ystävällisesti vastaan, sain silitystä ja ansaittua ihailua osakseni. Ensi töikseni sain nuuskia olohuoneen kaikki nurkat, ruokapöydän alustaa ja sohvantaustaa myöten. Sitten pääsin lempipuuhaani: pitämään seuraa talon emännälle, joka puuhasi keittiössä. Kun olin päässyt selville hajujen laadusta ja luonut kuvan siitä mihin oltiin tultu, asetuin pienelle kerälle Emon viereen patjani päälle ja nukahdin.

En oikeastaan odottanutkaan, että minulle olisi ollut oma paikka illallispöydässä. En ole mikään idealisti enkä taivaanrannanmaalari. No, aina sitä tietysti pientä toivoa elättelee, vielä näin elämän loppupuolellakin. Niinpä tein ihan vain pari pientä kierrosta pöydän ympäri ja tarkistin vaivihkaa, olisiko istuttavakseni sopiva - korkea, pehmeä ja pesämäinen - istuin kuitenkin jossain. Ei ollut.

Jouduin nauttimaan annokseni lattianrajassa omissa oloissani. Ei mitään suussasulavaa. Vain annos vettä, josta otin kohteliaan kulauksen. Ja miniatyyrikokoinen maistiainen jotain tunnistamatonta herkkua. Niin pieni se oli, että siitä tuli vain epämääräisen haikea olo. Mutta koska minusta on Emon kasvatuksesta huolimatta kasvanut hyväkäytöksinen leidi, esiinnyin osaani tyytyväisenä ja lepäilin patjallani sillä välin, kun Emo ja Franko ja talon isäntäväki kävivät läpi pitkää ja runsasta ruokalistaa.

Siksi tuntuikin tänä aamuna aika epikseltä, kun heräsin siihen, että vatsassa kiersi kovaa vauhtia. Kesti aikansa ennen kuin sain Emon hereille ja pukeisiin, jotta voitiin laukata peräkanaa läheiseen joutomaakäymälään tarpeidentekoon. Käymälä onkin tänään ollut kovasti tarpeeseen.

Eikö olekin aikamoinen vääryys, että ripuli iskee siihen illallisvieraaseen, jolle ei ole edes tarjoiltu yhtään mitään?

Author