Vanhan basenjin blogi

Kulmakunnan komistus

By Rairai on 10/8/2009

Toivon, etteivät Riki ja Finn lue tätä, koska vaikka ne ovatkin omalla tavallaan ihan symppiksia, niin eivät ne kyllä kulmakunnan komistuksia ole.

Kulmakunnan komein uros on punaruskea setteri, joka asuu puolen kilometrin päässä meiltä. Se on hurmuri. Sillä on hyvä ryhti ja ihana katse. Ei sitä voi sen kummemmin selittää, mutta jotain siinä on. Kai se on kemiaa. Kun vain näenkin sen, minulta menee jalat alta.

Tällä viikolla ollaan törmätty jo kaksi kertaa. Ekalla kerralla oltiin kirkkopolun lenkillä, joka kulkee ison laitumen halki. Siellä Komistus pääsi yllättämään minut täysin. Kuljin syvissä mietteissä, olin varmaan analysoimassa viimeistä lukemaani viestiä. Ja yhtäkkiä Komistus seisoi aivan lähellä minua, ryhti suorana kuten aina, turkki kiiltäen, silmissä kutsu ja kuiskaus. Olin ihan, että kyllä, tulen mukaasi, vie minut minne haluat!

Mutta mihinkäs siitä pääsee, kun on hihnan jatkeena. Kyllä harmittaa.

Toisen kerran nähtiin tänään alkuillan lenkillä. Oltiin käyty Emon kanssa nuuhkimassa lempirakennustyömaatani, joka on kylläkin muuttunut huonoon suuntaan. Nyt siellä ei ole enää mitään jännää eikä yllättävää, on vain nurmikkoa, aitaa ja kivetystä. Käveltiin siinä kotiinpäin, minä hiukan pettynein mielin, ja yhtäkkiä yhden pensaan takaa ilmestyi näkyviin - no, kukas muu kuin Komistus. Se seisoi talonsa edustalla, ja siinä oli taas vastustamatonta charmia, josta se ei ollut itse yhtään tietoinen. Eikä sitä tehnyt tyhjäksi edes hihna, joka sitoi Komistuksen talon oveen.

Ohi kulkiessani lähetin nopean viestin. Heti kun ollaan molemmat vapaita, karataan! En ehtinyt nähdä vastausta, mutta olen melkein varma, että Komistuksen silmistä näkyi kaipaus.

Nainen ei ole koskaan liian vanha seikkailuun!

Author