Vanhan basenjin blogi

Näin kaukaa sateenkaarisillan

By Rairai on 10/20/2009

Minä en voi oikein hyvin. Tai tänä aamuna voin jo paremmin, mutta eilen oli tosi kehno päivä. Oikeastaan nyt tuntuu vähän siltä kuin olisin nähnyt unta.

Minulla oli koko päivän sellainen outo ja levoton olo. Päässä ja vatsassa tuntui kummalliselta. Kävelin ympäriinsä, vaikka jalat eivät oikein pitäneet. Horjutti, mutta kävelin silti, koska makuulla tuntui vielä pahemmalta. Aina välillä kävin lepuuttamassa päätäni lehtikorin tai ison kukkaruukun päällä, muttei siitäkään ollut oikein apua. Välillä tuli isoja väristyksiä, etenkin sen jälkeen kun oltiin käyty ulkona. Aamuruokaa maistoin hiukan, Emo oli sekoittanut joukkoon herkkuani tonnikalaa. Syömättä se jäi, kun oli niin kurja olo. Iltaruokaa en suostunut edes nuuhkaisemaan.

Illalla Emo kantoi minut autoon. Franko hyppäsi ratin taakse, vaikka se olikin Emon auto. Minä makasin takapenkillä Emon sylissä.

Valkotakkinen Täti oli ihan uusi. Se mittasi kuumeen ja tutki minut joka paikasta perusteellisesti. En päästänyt ääntäkään. Tuntui kuin oikeasti olisin ollut jossain ihan muualla. Täti sanoi, ettei voinnissani ollut juurikaan kehumista. Minulla oli korkea kuume. Ikenet ja silmänvalkuaiset olivat kuulemma ihan keltaiset. Kun täti painoi vatsaani maksan kohdalta, pistin selän ihan käyräksi, kun se tuntui niin pahalta. Ja tädin mukaan horjuin siksi, että aivoihini oli mennyt myrkkyä, koska maksa toimii niin huonosti. Täti löysi nisistäni monta pientä kasvainta ja sanoi, että maksassanikin kasvaa ehkä yksi sellainen.

Sitten Täti sanoi jotain ja lähti huoneesta. Emo piti minua sylissä ja päälleni satoi kuumia pisaroita. Emo ja Franko puhuivat kauan.

Sitten Täti tuli takaisin, ja vieläkin puhuttiin ja puhuttiin, ja aina vain päälleni satoi vettä Emon silmistä. Onneksi sain olla Emon sylissä, vaikken osannutkaan nukkua. Lopulta näytti siltä, että joku päätös saatiin aikaiseksi, ja Täti pisti niskaani viisi piikkiä. En tykännyt siitä yhtään, koska se kirveli. En silti inahtanutkaan. Saatiin mukaan monta pientä paperipussia, joissa oli erilaisia pillereitä.

Kotiin palattuamme minulla olikin yhtäkkiä nälkä. Kävin heti kiinni ilta-annokseen, joka oli onneksi vielä tallella ruokakupissa. Yön nukuin sikeästi, ja tänä aamunakin söin mieluusti sapuskani. Onneksi minua ei enää yskitä. Emo sanoo, että se johtuu tarinahousuisen tädin tipoista.

Eilen illalla näin hetken aikaa ihan selvästi sateenkaarisillalle. Se oli kaukana, mutta näytti värikkäältä ja houkuttelevalta. Ajattelin, että Rauno on ollut siellä jo viisi kuukautta. Ehkä kohta tulee minun vuoroni lähteä.

Author