Vanhan basenjin blogi

Uni

By Rairai on 4/11/2010

Rakkaat koiraliinit


On tullut kevät ja kevään myötä Emollenne uudenlainen ikävä. Ilma on ollut raikas, leuto ja kirkas, ja olen muistellut erityisen paljon ihania kevätkävelyitä, joita teimme yhdessä aina silloin, kun taivas oli yhtäkkiä valoisa ja puissa alkoi näkyä hentoa vihreää. Kun linnut lauloivat joka paikassa. Kun metsä oli täynnä valkovuokkoja ja uusia, herääviä tuoksuja.

Ette ole tulleet uniini koko talvena, mutta viime yönä näin vihdoin unta teistä. Se on ollut tänään mielessäni koko päivän.

Unessa kävelimme Puistokatua. Oli kevät tai ehkä alkukesä. Olimme kaupungin keskustassa ja autojakin oli liikkeellä, mutta siitä huolimatta päätin päästää teidät irti, ihan kuin olisimme olleet rauhallisella metsäpolulla. Rairai, sinä lähdit juoksemaan ensin ja Rauno seurasi sinua. Juoksitte eteenpäin pitkin jalkakäytävää, olitte molemmat hyvässä kunnossa. Sitten näin, että ylititte kadun torin kohdalla, puikkelehditte autojen välistä jo aika kaukana minusta. Katselin sydän syrjällään, mutta selvisitte kadun toiselle puolelle ja jatkoitte keveää juoksuanne aina vain eteenpäin. Katositte näkyvistä enkä enää nähnyt teitä. Oletin, että tapanne mukaan odottaisitte minua jonkin matkan päässä tai palaisitte kysyvän näköisinä takaisin: "Etkö sinä Emo jo tule sieltä?" Mutta ei, te ette palanneet enkä löytänyt teitä mistään, vaikka etsin kaikkialta. Olitte kadonneet jäljettömiin.

Etsiessäni tapasin yhden basenjin, joka oli samanvärinen kuin sinä, Rairai. Se oli yksin ja nuuski maata kaikessa rauhassa, mutta kun kumarruin rapsuttamaan sitä, näin että sillä oli erilainen kuono, tummempi ja leveämpi. Ja vähän myöhemmin näin kadulla isäntänsä kanssa kauniin whippetin, Raunoa pienemmän ja vaaleamman.

Herättyäni minulla oli haikea olo, mutta olin samalla huojentunut siitä, että katositte tutussa kotikaupungissani ettekä jonkin täysin vieraan kaupungin kaduilla. Ihan kuin voisin ajatella, että olette yhä tutussa paikassa ja selviätte mainiosti, vaikken olekaan enää kanssanne. Vaikka katosittekin, ilahduin kovasti siitä, että sain nähdä teidän juoksevan terveinä ja iloisina.

Author