Mamma kertoi että tänään on se paukkuilta, jota en voi sietää. Siksi on paras tarinoida vähän ennen sitä; voi nimittäin olla että sen jälkeen minulla ei ole muutamaan päivään mitään sanottavaa, koska en uskalla tulla ulos peiton alta ja ajatus kulkee vain yhtä rataa. Jos ei tätä päivää lasketa, niin muuten tämä joulukuu on mukavaa aikaa, etenkin sen loppupuoli. Ensin on tärkein päivä eli syntymäpäiväni ja sitten heti perään toiseksi tärkeimmät eli joulupäivät. Jo monta vuotta olen viettänyt molemmat juhlat Torinossa, Papin syntymämaassa. Niin tänäkin vuonna! Tänä vuonna täytin 13 vuotta. Syntymäpäivälahjaksi sain pienen pallon ja ison pussin erityisherkkuani, luuta ja ankanrintaa. En hirveästi innostunut pallosta, vaikka tavallaan ymmärsin lahjan tarkoituksen: Mamma ja Papi haluavat saada minut leikkimään vanhoilla päivilläni. En leikkinyt mitenkään kauheasti nuorempanakaan enkä tiedä miksi alkaisin leikkiä enemmän tässä iässä. Papin mieliksi leikin kuitenkin vähän aikaa hänen kanssaan.

Täytin tänään 12 vuotta ja 8 kuukautta. En silti saanut nakkikakkua enkä minkäänlaista lahjaakaan. Mamma sanoi että saan molemmat vasta sitten kun täytän 13 vuotta. Minun mielestäni tämän ikäistä koiraa pitäisi jo kohdella kunnioittavasti eikä olla niin päivän päälle. Tällaisen vanhemman basenjiherran synttäreitä olisi syytä juhlia useammin kuin kerran vuodessa. Ei nyt ehkä joka päiväkään, mutta kerran kuussa olisi minusta hyvä kompromissi.

Toivottavasti Mamma miettii tykönään ja tarjoilee nakkikakun lähipäivinä merkkipäiväni kunniaksi, vaikkakin hieman myöhässä. Hyväksyn myöhästymisen, kunhan maku on erinomainen.