Tags

Roland-basenji raportoi

Tänään täytän 15 vuotta!

By Roland Basenji on 12/23/2020

Roland patjallaTänään on jouluaatonaatto vuonna 2020, kertoo Mamma. Ja vielä tärkeämpää: tänään on minun 15. syntymäpäiväni. Siis minä Liljeborgin Roland täytän tänään 15 vuotta. Sen kunniaksi kaivettiin esiin tämä vanha blogini ja raapustetaan tänne muutama rivi. Onhan tässä syytä tarpeeksi: yksikään Mamman aiemmista lemmikeistä ei ole elänyt näin pitkään.

Rauno-whippet eli melkein 15-vuotiaaksi. Jäi uupumaan vain 2,5 kuukautta. Rairai lähti sateenkaarisillalle noin kuukausi ennen 14-vuotispäiväänsä. Gloria lähti 11-vuotiaana. Nämä tiedot ovat Mamman antamia, itse en noita ikäasioita niin tiedä, en ole kovin hyvä numeroissa. Tiedän vain, että kaksi herkkua on parempi kuin yksi.

Tulin juuri lenkiltä Papin kanssa, nyt odotan syntymäpäiväkakkuani ja juhlahumua. Jos olen ymmärtänyt (lue: haistanut) oikein, kakkuaineksia ei ole vielä edes tuotu taloon. Odotusta tiedossa taas. Se on niin väärin, että syntymäpäivänäänkin joutuu odottamaan. Juhlahumukin voi jäädä laimeaksi, koska juhlinta on tänä vuonna kielletty. Varmaan nostetaan malja kunniakseni ihan vain oman lauman jäsenten kesken. Minä, Mamma ja Papi. Minulle se sopii. Kuten olen jo kertonut, en ole kauhean sosiaalinen.

Tämä vuosi on ollut omituinen. Koronavuosi, sanoo Mamma. Koskaan eivät Mamma ja Papi ole olleet niin paljon kotona. Kukaan ei käy meillä eikä me käydä missään. Olla möllötetään vaan, ja kävelylenkilläkin väistetään turvavälin päähän, jos joku tulee vastaan. Jos Mamma tai Papi harvoin lähtee kotoa muualle kuin metsään, ne laittavat naamansa peitoksi sinertävän naamarin. On tärkeää noudattaa sääntöjä, sanoo Mamma. Varsinkin tänä vuonna.

Roland metsassaKun metsälenkillä joku kylänmies kuulee ikäni, se haluaa heti tietää, kuinka terveyteni laita on. Kai ikä ja terveys jotenkin liittyvät yhteen. Siihen menee taas ikä ja terveys, sanoo Mamma, kun joku juttu kestää ja kestää. Kuten nyt vaikka synttärikakun teko, totean minä siihen. Täytyy sanoa, että kukaan Mamman aiemmista koirista ei ole elänyt yhtä vanhaksi, muttei myöskään yhtä hyvässä kunnossa kuin minä.

Pieniä vaivoja minullakin on. Aamuisin yskittää kamalasti, joskus yölläkin. Tuntuu kuin kurkussa olisi jotain ylimääräistä, pitää kauheasti kakoa. Valkotakkinen setä sanoo, että olen itse aiheuttanut kurkkuvaivan vetämällä hihnaa voimieni takaa, kun olin nuorempi eikä minulla vielä ollut hienoja Rukka-valjaitani. Vähän vaikea uskoa. Minä vedin vain sen verran että Mamma ja Papi tajusivat liikkua vähän nopeammin. Minulla on myös herkkä niska. Niin sanoo osteopaattini tohtori Akpémado, jonka luona näin vanhemmiten käyn joka kolmas kuukausi hieronnassa. Se tarkoittaa, että niskani kipeytyy helposti ja että on helpompi kääntää päätä oikealle kuin vasemmalle. Kun olen tohtorin käsittelyssä, käännän etukroppani aina itsepintaisesti oikealle, vaikka tohtori yrittää kääntää sitä vasemmalle.

Kolmas vaivani liittyy ruoansulatukseen. Haimani ei jaksa tehdä töitään kunnolla, joten Mamma antaa sille entsyymeitä joka päivä kaksi kertaa. Sillä lailla ruoka maistuu ja turkkini pysyy kunnossa. Näistä pikkukrempoista huolimatta olen loistokunnossa ja jaksan vielä 15-vuotiaanakin tehdä pitkiä metsälenkkejä. Metsässä saan juosta, haistella ja kaivaa vapaasti. Se on mukavaa eikä minua väsytä yhtään. Kirmailen sinne tänne, juoksen rinteitä ylös ja alas, välillä jään odottamaan lenkkikaveriani. Vain Papi jaksaa yhtä pitkiä lenkkejä kuin minä. Mamma ei enää jaksa, vanha ihminen. Lähimetsäänkin mennään autolla.

Annan mielelläni Mammalle henkistä tukea. Kun näen että Mamma aikoo laskeutua portaita, menen hänen viereensä ja otetaan ensimmäinen askel täsmälleen samaan aikaan. Sitten laskeudutaan loputkin samaan tahtiin, ja aina välillä vilkaisen Mammaa rohkaisevasti. Annan joskus myös Mamman auttaa minua, hän saa siitä hyvän mielen. Mamma saa esimerkiksi nostaa minut auton takapenkille aina kun tahtoo. Nousen valmiiksi takajaloilleni, jotta Mamma saa minusta paremman otteen, ja ponnistan samalla kun Mamma nostaa. Mutta nyt lopetan tarinoinnin ja keskityn olemaan päivänsankari. Sitä täyttää 15 vuotta vain kerran elämässään. Hyvää syntymäpäivää minulle!