Tags

Roland-basenji raportoi

Kirje valkotakkiselta sedältä

By Roland Basenji on 10/15/2018

Kirje valkotakkiselta sedältäTässä viikkona muutamana sain kirjeen valkotakkiselta sedältä. En saa kovin usein postia, joten olin hiukan yllättynyt. Tämä oli ensimmäinen kerta koskaan, kun oikea kirje oli osoitettu minulle. Silloin tällöin nimeni kyllä mainitaan Mammalle tulevassa kirjeessä tai kortissa, mutta yleensä minulle välitetään vain suukkoja tai rutistuksia tai jotain muuta hellää. Yleensä kirje on siis Mammalle ja minä saan sen välityksellä terveiset.

Tällä kertaa oli kyse ihan muusta. Nyt kirjeessä luki selvin kirjaimin ”Pour Roland” eli Rolandille. Ja minua pyydettiin tällä kertaa välittämään terveiset Mammalle. Tai vaihtoehtoisesti Papille.

Kirjeessä valkotakkinen setä kertoi olevansa huolissaan minun terveydestäni, koska Mamma ei ollut vienyt minua ajoissa rokotuksiin. Kun kuulin tämän, ensi reaktioni oli että mitä, rokotuksiin?! Piiloudunko sohvan vai nojatuolin taakse? Kumpi on turvallisempi paikka? Sitten ajattelin että ei nyt kannata hötkyillä, ehkä niiden rokotusten ei nyt ole ihan niin väliä joka ikinen vuosi? Ehkä en sano Mammalle mitään? Annetaan vaikka yhden vuoden kulua kaikessa rauhassa ennen kuin ryntäillään rokotuksiin!

Mutta sitten huomasin että vaikka kirje oli minulle osoitettu, niin Mammahan sen minulle luki. Ei mitään tehtävissä, sama tieto tuli ihan yhtä selväksi hänelle kuin meikäpojallekin. Ja Mammahan tietysti heti soittamaan aikaa valkotakkiselta sedältä!

Haloo Mamma, asiat tärkeysjärjestykseen! Kirjeen lopussa minulle toivotettiin erittäin huomaavaisesti ”bon appétit”. Se on ranskaa ja tarkoittaa hyvää ruokahalua. Melkoisen suorasanaisesti Mammaa siis käskettiin tarjoilemaan minulle ruokaa mitä pikimmin. Eikö viesti teistäkin ole aika selvä? No niin, niin ajattelinkin! Mutta ei Mammasta. Mamma ei tätä kirjeen tärkeintä viestiä ymmärtänyt ollenkaan. Se ajatteli vain niitä rokotuksia. Vaikka katsoin Mammaa merkitsevästi koko sen ajan kun se istui puhelin korvalla ja valitsi minulle sopivaa rokotuspäivää. Ruokakuppi pysyi tyhjänä vielä sen jälkeenkin kun Mamma oli raapustanut ajan kalenteriinsa. Se pysyi tyhjänä, vaikka kuljin sinnikkäästi Mamman perässä ja viestitin mantelin muotoisilla silmilläni bon appétit!, hyvää ruokahalua!, hyvää RUOKAhalua!, hyvää ruokaHALUA! Ja vilkuilin ruokakuppini suuntaan.

Ja sinne rokotuksiinhan sitä taas jouduttiin, ei siinä mikään auttanut. Odotushuoneessa odotteli meidän lisäksi vain joku pyöreä täti, joka oli pukeutunut värikkäästi ja tanssahteli siinä meitä vastapäätä. En päässyt lähelle haistamaan, mutten ainakaan nähnyt koiraa tai kissaa hänen seurassaan. Olisiko se täti ollut itse menossa valkotakkisen sedän luo? Sitä ei saatu tietää, koska meidät kutsuttiin ennen tätiä, vaikka oltiin tultu myöhemmin.Tanssahteleva värikäs nainen

Oikeasti ne piikit eivät edes ole se rokotusten pahin juttu. Pahempaa, paljon pahempaa on se kun työnnetään kuumemittari peppuun. Se ei tunnu kivalta. Siinä kohtaa minä mulkaisin pahasti valkotakkista setää, joka tällä kertaa oli täti, ja ärähdin kiukkuisesti. Toinen asia, josta en yhtään tykkää, on kun suuni yritetään väkisin avata. En minä mikään hevonen ole! Näytän kyllä hampaitani oikein kunnolla jos minua pahasti ärsytetään, mutta minä olen se joka päätän milloin, missä ja kenelle.

eläinlääkäri
hyvää ruokahalua
kirje
rokotukset
värikäs täti