Tags

Roland-basenji raportoi

Mukavista viikonlopuista ja naksupetoksista

By Roland Basenji on 9/30/2018

Roland nauttii syyskuun auringostaViikonloput ovat mukavia. Pidän niistä, koska silloin meidän perhe viettää enemmän aikaa yhdessä. Meidän perhe - eli Mamma, Papi ja minä. Aikaisemmin myös sisko kuului meidän perheeseen.

Viikonloput ovat mukavia, vaikkemme tekisikään mitään kovin erityistä. Siinä olemme kaikki kolme tulleet toisiimme, että viihdymme parhaiten kotona ja nautimme pienistä asioista. Ehkä seura tekee kaltaisekseen.

Yleensä Mamma herää viikolla paljon ennen kuin me muut, viikonloppuna taas Papi herää hiukan aikaisemmin. Mamma tykkää silloin nukuskella laiskasti peiton alla sillä välin kun Papi aamuvoimistelee. Minäkin viipyilen mielelläni patjallani tai tyynylläni ja annan aamu-unen häipyä hiljalleen silmistä. Tosin en pidä suurta kiirettä heräämisen kanssa muinakaan päivinä. Lauantaina ja sunnuntaina nousen usein vasta kun tunnen Papin aamuespresson tai Mamin aamumyslin tuoksun leijailevan alakerrasta.

Viikonloppuna me menemme kaikki kolme yhdessä pitkälle kävelylle heti Mamman ja Papin aamiaisen jälkeen, mutta ennen minun aamiaistani. Kuten varmasti ymmärrätte, emme siis syö aamiaista yhdessä. Se on niitä elämän epäkohtia, joihin olen joutunut tottumaan.

Pitkä lenkki suuntautuu joko Neuhäeusgenin metsiin tai sitten Schuttrangen vanhan kylän takaisille peltoteille. Joskus harvoin lähdetään autolla jonnekin kauemmas ja tutustutaan maastoon sekä maisemiin siellä. Tänään tehtiin yksi lempilenkeistäni eli käveltiin metsäpolkuja pitkin Schrassigiin ja palattiin sieltä tietä pitkin kotiin. Mukavan vaihtelevia hajuja. Saan juosta alkulenkin vapaana, loppulenkki mennään hihnassa mutta pysähdellään nuuskimaan.

Iltapäivä kuluu varsinkin kesäaikaan suurelta osin terassilla. Tänä vuonna kesä on jatkunut oudon pitkään. Mamman mukaan syyskuu on jo lopuillaan, mikä minusta viittaa vahvasti syksyyn. Syksyyn viittaa sekin, että pihan marjasato on jo hillottu ja että tänään kotiin tuotiin iso kuorma saksanpähkinöitä, jotka ovat Papin herkkua. Aamuisin on viikolla niin viileää, että on ihanaa palata varhaislenkiltä takaisin lämpimään sänkyyn. Mutta silti kesä on samalla jotenkin jatkunut aina vain.

Tänäänkin terassilla oli koko päivän niin lämmin, että piti mennä aina välillä aurinkoa piiloon pöydän alle. Lohilounaan jälkeen Mamma ja Papi istuivat nenät kiinni kirjassa, minä vaihdoin kyljeltä toiselle auringonläikkäpatjallani. Nautin lämmöstä saatuani oman pienen annokseni hyvää lohta.

Sitten odotellaankin illallista, joka tarjoillaan aina minun makuuni liian myöhään. Tiedän jo että illalllisella ruokakulhooni laitetaan hyvien naksujen lisäksi sellaisia, joista en yhtään pidä. Tiedän että syömiseni hidastuu siksi että joudun poimimaan pahat naksut hyvien joukosta hampaillani yksitellen ja siirtämään ne lattialle sopivan matkan päähän kupistani. Joskus etenkin Papi yrittää sotkea pahat naksut muiden joukkoon niin että niiden maut menevät sekaisin. Ei onnistu! Minä erotan hajut jo kaukaa ja minulla on loputtomasti kärsivällisyyttä. Ruokailun lopussa pahat naksut ovat kuin ovatkin lattialla ja mahassani vain niitä hyviä!

iltaruoka
kävelylenkki
koti
lämmin syksy
pahat naksut
viikonloppu