Minulla on kotona monta lempipaikkaa. Noin yleisesti ottaen lempipaikkani on kaikkein lähimpänä sitä paikkaa, missä Mamma tai Papi kulloinkin on. Eli jos Mamma vaikka istuu olohuoneen sohvalla (jonne minulla ei vieläkään ole pääsyä), minä viihdyn parhaiten omassa nojatuolissani, joka on lähellä sohvaa. Jos taas Mamma ja Papi syövät pöydän ääressä, viihdyn monestakin syystä parhaiten aurinkoläikkäpatjallani, joka on lähellä pöytää. Silloin kun Mamma on poissa kotoa ja Papi tekee töitä työhuoneessaan, viihdyn isolla tyynyllä, joka on Papin pöydän alla. Ja silloin kun Mamma lukee tai ottaa kaunistavia päiväunia vierashuoneen sohvalla, viihdyn samalla sohvalla itsekin (koska sinne saan mennä milloin huvittaa). Yö on poikkeus. Nukahdan useimmiten nojatuoliini ja pysyn siinä aamuun asti, koska minua ei huvita vaihtaa paikkaa kesken yöunien. Kunnon pitkä uni on minulle tärkeä asia. En siis siirry keskellä yötä yläkertaan, vaikka Mamma ja Papi siirtyvät sinne nukkumaan.

Kesäisin ehdoton lempipaikkani on kuitenkin terassilla. Tai ei se oikeastaan ole lempipaikkani aina, vaan vain silloin kun aurinko paistaa tarpeeksi lämpimästi. Jos sataa, en halua mennä terassille. Jos on viileää, en halua mennä terassille. Jos aurinko on laskenut eikä ilma ole illalla tarpeeksi lämmin, en halua mennä terassille.

Aamulla herättyäni tarkistan ensimmäiseksi muutaman tärkeän asian. Ovatko Mamma ja Papi hereillä? Jos eivät, voin itsekin jatkaa unia. Saatan siirtyä siinä vaiheessa yläkertaan, joko vierashuoneen sohvalle tai vielä useammin Papin työhuoneen tyynylle. Kun kipaisen portaat yläkertaan, katson isosta ikkunasta säätilan. Jos sataa, tiedän ettei ole kiirettä. Jos aurinko paistaa, on hyvät mahdollisuudet että päivästä tulee terassipäivä. Sellaiseen mahdollisuuteen on hyvä olla kunnolla valmistautunut.

Terassipäivänä menen terassin ovelle heti kun Mamma ja Papi siirtyvät alakertaan valmistamaan aamupalaa. Istun tai makaan niin että nenäni osoittaa suoraan ovea kohti, tai vielä tarkemmin siihen kohtaan, josta ovi aukeaa. En välttämättä käy tervehtimässä Ihmisiäni ollenkaan ennen kuin asetun odottamaan, on nimittäin olennaista että he ymmärtävät tärkeysjärjestykseni. Aurinkopäivänä haluan ennen kaikkea varmistaa paikkani terassilla. Kun olen päässyt sinne, minulla on aikaa tervehtiä ja tehdä paljon muutakin. Vaikka usein vain makailen ja nautin auringosta tai tuulenvireestä. Seurailen myös naapurien elämää, etenkin Riki-spanielin ja sen pienen ylivilkkaan jackrusselin, jota minulla ei ole ollut kunnia tavata kuonotusten mutta joka on asunut jo pitempään Rikin kanssa. En ole myöskään saanut Rikiltä kysyttyä tiedusteltiinko missään vaiheessa hänen mielipidettään ennen kuin se vilkas ipana muutti heille.

Terassilla haluan yhden patjan aurinkoon ja toisen patjan varjoon. Haluan vesikuppiin mieluiten sadevettä. Haluan mieluiten olla vapaana, jotta voin vaivattomasti vaihtaa paikkaa auringon ja varjon välillä. Ja jotta voin käväistä ajan kuluksi pienillä tiedustelumatkoilla. Aina ei saa haluamaansa. Viikonloppuisin joudun olemaan kytkettynä katoksen jalkaan, mikä vaikeuttaa huomattavasti vapaata siirtymistäni paikasta toiseen. Mamman ja Papin mielestä viikonloppuna on liikaa väkeä liikkeellä, pikkulapset, kissat ja lajitoverini mukaan lukien. Nurinkurista on että juuri silloin kun minusta olisi omasta mielestäni enemmän iloa vapaana, Ihmiseni sitovat minut kiinni. Tämä on vain yksi niistä asioista joista en ole Ihmisteni kanssa samaa mieltä.