Tags

Roland-basenji raportoi

12 vuotta ja 8 kuukautta

By Roland Basenji on 8/23/2018

Roland tapaa naapurin lehmänTäytin tänään 12 vuotta ja 8 kuukautta. En silti saanut nakkikakkua enkä minkäänlaista lahjaakaan. Mamma sanoi että saan molemmat vasta sitten kun täytän 13 vuotta. Minun mielestäni tämän ikäistä koiraa pitäisi jo kohdella kunnioittavasti eikä olla niin päivän päälle. Tällaisen vanhemman basenjiherran synttäreitä olisi syytä juhlia useammin kuin kerran vuodessa. Ei nyt ehkä joka päiväkään, mutta kerran kuussa olisi minusta hyvä kompromissi. Toivottavasti Mamma miettii tykönään ja tarjoilee nakkikakun lähipäivinä merkkipäiväni kunniaksi, vaikkakin hieman myöhässä. Hyväksyn myöhästymisen, kunhan maku on erinomainen.

Palattiin vasta muutama päivä sitten pitkältä kesälomalta ja päivitän vieläkin tietojani lähikulmien tapahtumista. Oman kodin päivittää nopeasti, kotikadunkin kohtalaisen pian. Mutta ulkona meikäläisellä on aika laaja reviiri eikä sen nuuskiminen ihan parissa päivässä onnistu. Tai onnistuisi, jos pääsisin useammin tutkimusretkille omin päin ja omaan tahtiin.

Papin kanssa mennään aina lenkille samaan suuntaan, oli aamu tai ilta. Siinä suunnassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, siellä kun kuljeksii paljon kylän koiria ja kaikenlaista metsän väkeäkin. Mutta kun aina mennään samaan suuntaan, jäävät muut suunnat hämärän peittoon. Kuten kaiken muunkin, Papi ottaa kävelylenkitkin urheilun kannalta. Eli mitä nopeampi vauhti, sitä parempi. Pidän kyllä kovasta menosta silloin kun on sen aika. Mutta vauhdin aika ei ole aina.

Sen aika ei muun muassa ole muutamaan päivään lomalta paluun jälkeen. Silloin pitää lukea viestit ja tervehtiä naapureita. Siksi yritän nyt viedä Mammaa hitaille lenkeille ja uusiin suuntiin. Aamulla Mamma ei ehdi pitkälle, mutta illalla yleensä ehtii. Tänä aamuna kävi oikein säkä. Papi lähti pelaamaan pallopelejään ja sillä välin minä vein Mamman kaksistaan kävelylle. Tällä lenkillä vauhti ja nuuskinta olivat oikeassa suhteessa toisiinsa. Ei ollut kiirettä, muttei turhaan hidasteltukaan. Kun viesti oli luettu, jatkettiin matkaa. Joskus kun haju leijaili nenään vasta kun oltiin jo kävelty viestin ohi, palattiin muutama askel takaisin ja tutkittiin mistä oli kyse. Seistiin kiinnostavien viestien äärellä pitempään ja ohitettiin roskaposti nopeasti.

Yhteistyö sujui suhteellisen hyvin ja nyt yksi suunta on kohtalaisen hyvin selvitetty. Päivityksiä tuli paljon ja olinkin aika uupunut, kun päästiin kotiin. Olen huomannut että nuuskintalenkki väsyttää paljon enemmän kuin tavallinen kävely. Kotiin päästyämme en jaksanut heti edes syödä, ensin piti lepäillä terassilla hetki. Kai tässä ikäkin alkaa painaa, nuorempana sitä jaksoi mitä vain.

Vaikka olen minä kyllä ikääni nähden loistavassa kunnossa. Niskaa käyn silloin tällöin naksauttamassa osteopaatilla, ruoansulatukseen tarvitsen vähän apua purkista. Monet valkotakkiset sedät ja tädit ovat kehuneet että lihakseni ovat upeat ja että painan juuri sen verran kuin pitääkin. Kestävyyttä on vielä ihan mukavasti jäljellä ja sydän jaksaa nopeitakin spurtteja. Tiedän että joka päivä tuo lisää ikää, mutta tavoitteenani on vanheta kauniisti ja onnellisena. Ennen kaikkea onnellisena.

nakkikakku
nuuskintalenkki
synttärit
viestit