Tags

Roland-basenji raportoi

Muutoksissa voi olla myös jotain hyvää

By Roland Basenji on 8/17/2018

Kaikki parhaat paikat ovat minun!Olihan se alkuun outoa jäädä ilman siskoa, kun oltiin ihan aina oltu yhdessä, syntymästä asti. Oltiin eletty yhdessä niin monia vuosia ja koettu isojakin muutoksia, aina kaksistaan. Oltiin jääty kaksin silloin kun meidän eka Mamma katosi, ja sen jälkeen oltiin kauan ilman oikeaa kotia. Sitten kun uusi koti löytyi, se ei ollutkaan ihan naapurissa, vaan meidän piti muuttaa uusien ihmistemme luo uuteen maahan. Tällaiset ovat isoja asioita pienille koirille.

Tässä pitää heti aluksi sanoa etten yhtään tykkää muutoksista. Minusta on mukavaa ja turvallista, kun tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Asiat voivat mennä ihan joka päivä samalla lailla, eikä se ikävystytä minua yhtään. Päinvastoin. Pidän rutiineista. On hyvä, jos joka päivä on aamuherätys, aamurapsutus, aamulenkki, aamuruoka, aamupäiväunet, päiväherkku, päivärapsutus, päiväleikit, iltapäiväunet, iltalenkki, iltarapsutus, iltaruoka, iltaherkku ja nukkumaanmenoaika. Mieluiten tässä samassa järjestyksessä. Siedän kyllä oikein hyvin sellaisia muutoksia kuin tavallista pitempi ja jännittävämpi lenkki, tavallista herkullisempi ruoka-annos tai tavallista pitempi ja ystävällisempi rapsutus. Kunhan perusjärjestys pysyy.

Kun sisko ei enää palannut, olin siis alkuun allapäin ja tuntui tyhjältä. Mutta aika äkkiä tajusin, että asiassa oli hyviäkin puolia. Meikäpoika sai ihan eri lailla huomiota, rapsutuksia, herkkuja ja läheisyyttä, kun niitä ei enää tarvinnut jakaa siskon kanssa. Puhumattakaan nukkumapaikoista. Gloria oli eläessään aika voimakastahtoinen koira, joka tiesi tarkalleen mitä tahtoi. Ja se tahtoi kaiken. Se oli aika huomionkipeä herkkupeppu, joka anasti aina parhaat paikat ja parhaat palat itselleen. Oli jotenkin helpompaa antaa Glorian saada mitä se halusi. Jotenkin rauhallisempaa. Niinpä annoin usein periksi, vaikka vähän välillä harmittikin. Annoin Glorialle parhaan nojatuolin ja revin sitten lohdutukseksi tyynyn.

Ja kun yhtäkkiä kaikki oli itseoikeutetusti minun, se tuntui hetken suorastaan väärältä. Ajattelin etten ansaitse sitä kaikkea mitä sain. Mutta sitä epävarmuutta kesti vain hetken. Kolmessa päivässä totuin ettei kaikkea tarvitse jakaa. Tai oikeastaan mitään ei enää tarvinnut jakaa. Sellaiseen tottuu nopeasti ja aika pian se alkaa tuntua oikealta. Joskus siis muutoksissa voi olla myös jotain hyvää, vaikken niistä kauheasti pidäkään.

Nyt olen jo täysin tottunut olemaan lauman ainoa basenji, ainoa helliteltävä ja paapottava. Mamma ja Papi sanovatkin, että olen alkanut muistuttaa koko ajan enemmän Gloriaa. Tahdon kaiken. Mutta kelpuutan vain parhaat paikat ja parhaat palat. Minullahan on nyt varaa valita.

muutokset
rutiinit
uusi maa