Basenjisisarukset tarinoivat

Mihin toukokuu katosi? Mitään erityistä ei tapahtunut, muttei silti ehditty kirjoittaa tänne ensimmäistäkään merkintää.

Tänään illansuussa, kun oli vielä valoisaa mutta taivas alkoi yhtäkkiä muuttua uhkaavan tummaksi, lähdettiin koko lauma yhdessä lenkille.

Kuten viime kesänäkin, meidän parvekkeen alle rakentaa innoissaan pesää yksi pikkulintu. Me Glorian kanssa tarkkaillaan sen touhuja auringonläikkämatolla makoillen. Siinä se pyrähtelee edestakaisin, kuljettaa aina uuden ruohonkorren pesäprojektiinsa ja lentää etsimään uusia rakennustarpeita. Alkuun innostuin hiukan metsästämään lintua, kun se niin houkuttelevana lennähteli ihan siitä kuonon edestä. Huomasin kyllä aika pian, että metsästäminen käy kätevämmin, jos ei ole ikkunalasia välissä. Nyt me odotetaan kaikki sydän syrjällämme milloin linnunpesä tipahtaa parvekkeen alta terassille koko komeudessaan. Niin kävi viime vuonna, ja on ihme, jos ei niin käy tänäkin vuonna, koska parvekkeen alusta on tehty alumiinista eikä siinä oikein ruohonkorret ja muut pesämateriaalit pysy. Emo on ollut tänä keväänä tosi paljon kotona ja hiukan huonossa hapessa. Me Glorian kanssa ollaan toimittu Emon yksityisinä lähihoitajina eli ollaan oltu lähellä, katsottu lempeästi, nuoltu käsiä ja jalkoja, käpe ...

Meillä on uusi sukulainen Suomen-mummulassa. Tai ei se nyt enää ihan upouusi ole, on se asustellut siellä jo monta viikkoa. Sen nimi on Kalle ja se on kissa. Kalle muutti mummun luo, kun Kati-kissa lähti sateenkaarisillalle ja mummulla oli kova ikävä. Ensimmäisen vuotensa Kalle oli elänyt emonsa Mimmin ja veljensä Pallen kanssa jonkun vanhan papan luona, mutta sitten koko kissakonkkaronkan piti muuttaa sieltä pois ja löytää uudet kodit. Kalle löysi uuden kodin meidän mummulasta. Ei sillä huonompi tuuri käynyt, koska mummu on kiltti ja ymmärtäväinen ja melkein aina kotona. Kalle ei silti ihan alkuun ymmärtänyt, että sitä oli onnistanut aika hyvin kodinhankinnassa. Se meni piiloon mummun ison sängyn alle ja tuli sieltä esiin vain yöaikaan, kun talossa oli hiljaista ja kuului pelkkää tasaista hengitystä. Ruoka sille maittoi oikein hyvin päiväsaikaankin, kunhan ruokakuppi tuotiin ison sängyn viereen tassunojentaman päähän. Kahden päivän päästä Kalle uskaltautui hiukan ihmisten ilmoil ...

Minulta ja Glorialta on pääsy kielletty Emon ja Frankon makuuhuoneeseen. Myös keittiöön on pääsy kielletty, mutta sinne on tosi helppo livahtaa salaa olohuoneesta käsin, kun siinä ei ole ovea. Meille on sanottu, ettei keittiöön saa mennä, mutta meistä mikään "ei" ei ole ehdoton, jos "kyllä" on jossain tapauksessa mahdollinen. Niinpä jos joskus sopivan tilaisuuden tullen päätän käväistä keittiössä, ei Gloria koskaan murahtele vastalauseita, vaan pikemminkin tulee messiin ja nuuskitaan keittiön nurkat hyvässä yhteisymmärryksessä. Eikä kumpikaan meistä kantele jälkikäteen toisesta Emolle tai Frankolle. Siinä suhteessa ollaan toisillemme ehdottoman solidaarisia. Emon ja Frankon makuuhuoneeseen pääsy on kielletty, ja se "ei" on minusta keittiön eitä ehdottomampi, koska pääsyn estää kiinni oleva ovi. Sinne ei siis juuri koskaan ole mahdollista livahtaa. Joskus kuitenkin ovi on raollaan... Ovi oli raollaan yhtenä päivänä sillä välin kun Emo oli Valkotakkisen sedän hoteissa eikä Fran ...

Mutta sitten eräänä päivänä, yhtä yllättäen kuin oli lähtenytkin, Emo palasi kotiin. Ihan sama Emo muuten, mutta päällimmäisenä vähän erilainen tuoksu ja hiukan hitaammat ja jäyhemmät liikkeet. Oli se aika juhlahetki. Roland viritti Emolle tunteikkaan tervetulosävelmän parhaalla kurkkuäänellään, minä taas pesin Emon naaman ja käpälät kotikuntoon. Ja lähes ensi toimiksemme asetuttiin kaikki kolme meidän oman huoneen sohvalle sylikkäin ja toivuttiin siinä erosta ja ikävästä. Kaikki oli taas hyvin.

Lopultakin olen päässyt eroon Pöntöstä, jota jouduin kuljettamaan kaulassani viikkokausia. Máxima K:n purema oli yhtä ärhäkkä kuin purijakin eikä meinannut millään parantua. Minun näkemykseni on, että se olisi varmasti parantunut aika lailla nopeammin, jos olisin saanut hoitaa sitä itse säännöllisesti ja parhaaksi katsomallani tavalla. Valitettavasti oltiin Emon kanssa ihan eri linjoilla, mitä hoitomuodon valintaan tulee. Aina kun sain tilaisuuden eli kun pönttö otettiin pois päästä lenkin, ruokailun tai peseytymisen ajaksi, aloitin omahoitosession ja jatkoin sitä niin pitkään kuin ehdin ja pystyin ennen kuin Emo säntäsi työntämään pääni takaisin pönttöön. Omahoitoni sisälsi tehokasta nuolemista ja huolellista nakertamista. Koiran kielellä on tunnetusti parantava kosketus. Ja nakertelu puolestaan auttaa poistamaan puremaan kasvaneet rumat ruvet, mikä on tarpeen, jotta haava saa ilmakylpyjä. Pönttöpäisenä en päässyt haavaan hampaiksi, mikä harmitti aika lailla. Onneksi siskolta s ...

Kun meiltä lähtee rinnettä ylös kohti naapurikylää, niin siinä matkan varrella on ihana iso metsä kummallakin puolella tietä. Kesällä me käytiin siellä aina iltaisin, mutta nyt joululomalla alettiin mennä sinne pitkille maastolenkeille aamupäivisin. Siellä on polkuja vaikka kuinka paljon, ne menevät ristiin rastiin, haarautuvat, nousevat ja laskevat pitkin rinteitä. Välillä polkuja ei edes melkein huomaa, kun niiden päälle on satanut niin monen vuoden lehtikasat. Mutta nyt meidän aamupäivien metsärauha on mennyttä. Meidän ihanassa metsässä lenkkeilee nimittäin vaara. Se on sporttinen leidi, jolla on täydellisen linjakas ja lihaksikas kroppa, viimeisen päälle harjattu lyhyt maksanvärinen turkki ja ilkeät silmät. Se juoksee aina vapaana. Ja se vihaa meitä. Se on aina metsässä, ja se on kaikkialla. Se lenkkeilee joka aamupäivä emäntänsä kanssa. Emäntäkin on sporttinen leidi, jolla on täydellisen linjakas ja lihaksikas kroppa, viimeisen päälle harjatut pitkät vaaleat hiukset ja ilke ...

Onkohan jossain olemassa maa, jossa vuosi vaihtuu täydellisen hiljaisuuden vallitessa? Jos on, niin me Glorian kanssa halutaan muuttaa sinne. Tai ainakin matkustaa sinne pitkälle lomamatkalle ensi jouluksi ja uudeksivuodeksi. Viikko on nyt vierähtänyt siitä kamalasta paukkujen yöstä. Pikkuhiljaa siitä alkaa jo toipua, mutta kyllä sydän hakkasi kovaa ja epätahtiin pitkän aikaa sen jälkeen. En yleensäkään tykkää kovista äänistä. Minua pelottaa jo sekin, kun ulkona sataa kaatamalla. Samoin pelkään ukonilmaa ja kylällä kiertävää torvisoittokulkuetta. Joudun ihan paniikkiin, kun ne torventoitottajat marssivat meluisana joukkona minua kohti. On suoranainen ihme, että me siskon kanssa selvittiin hengissä siitä hirveästä uudenvuodenyöstä. Oltiin kahdestaan kotona, ja vaikka Emo ja Franko olivat sulkeneet kaikki kahtimet ja laittaneet radion päälle, niin se ei paljon auttanut, kun ihan ikkunan takana sähähteli ja pamahteli. Tuntui ihan kuin siitä ei tulisi loppua koskaan. Yritettiin parh ...

Tänä jouluna me Rolandin kanssa saatiin aika monta joululahjaa, joista suurin osa oli herkkuja. Nam. Silti meidän joulun paras lahja oli yhteinen Emon kanssa: uusi oma huone! Aikaisemmin se oli yksinäinen ja hiukan surullinen vierashuone, jossa ei paljon koskaan käynyt kukaan ja johon meillä veljen kanssa ei ollut ollenkaan lupa mennä. Muutama kerta me kyllä käväistiin siellä salaa, kun ovi oli jäänyt raolleen ja Emo ja Franko olivat poissa kotoa. Kerran Roland jopa otti pitkät torkut huoneen sohvalla Frankon tumman puvuntakin päällä. (Emo harjasi takin eikä Franko saanut koskaan tietää.) Yksinäinen vierashuone ilahtui joka kerta kun jompikumpi meistä kävi sitä tervehtimässä. Ja sitten yhtäkkiä tänä jouluna Emo päättikin muuttaa yksinäisen vierashuoneen talon onnellisimmaksi ja kotoisimmaksi huoneeksi, joka on meidän kolmen yhteinen ja ikioma mutta johon kaikki saavat mennä. Sohva ja kirjahyllyt siirtyivät eri seinille, uusi kirjahylly ja Emon kirjoituspöytä tuotiin sisään, ja si ...