Basenjisisarukset tarinoivat

Kallesta ja muista kotikissoista

By Gloria & Roland on 3/31/2012

Kalle-sukulainen ja pieni hiirensäMeillä on uusi sukulainen Suomen-mummulassa. Tai ei se nyt enää ihan upouusi ole, on se asustellut siellä jo monta viikkoa. Sen nimi on Kalle ja se on kissa. Kalle muutti mummun luo, kun Kati-kissa lähti sateenkaarisillalle ja mummulla oli kova ikävä. Ensimmäisen vuotensa Kalle oli elänyt emonsa Mimmin ja veljensä Pallen kanssa jonkun vanhan papan luona, mutta sitten koko kissakonkkaronkan piti muuttaa sieltä pois ja löytää uudet kodit.

Kalle löysi uuden kodin meidän mummulasta. Ei sillä huonompi tuuri käynyt, koska mummu on kiltti ja ymmärtäväinen ja melkein aina kotona. Kalle ei silti ihan alkuun ymmärtänyt, että sitä oli onnistanut aika hyvin kodinhankinnassa. Se meni piiloon mummun ison sängyn alle ja tuli sieltä esiin vain yöaikaan, kun talossa oli hiljaista ja kuului pelkkää tasaista hengitystä. Ruoka sille maittoi oikein hyvin päiväsaikaankin, kunhan ruokakuppi tuotiin ison sängyn viereen tassunojentaman päähän.

Frankon toimistokissaKahden päivän päästä Kalle uskaltautui hiukan ihmisten ilmoille tarkkailemaan talon menoa, mutta silloinkin se säntäsi salamannopeasti takaisin turvapaikkaansa, jos mikään liikahtikaan missään.

Kahden viikon päästä Kalle hyppäsi mummun syliin ja puski monta kertaa. Siitä asti Kalle ja mummu ovat olleet erottamattomat.

Kalle on kissaksi oikein kaunis, kuten kuvasta näkyy. Se jaksaa leikkiä hiirellä ja pallolla tuntikausia. Se juoksee valoa nopeammin paikasta toiseen. Se ei halua kenenkään muun syliin kuin mummun, mutta silittää sitä saa vähäsen, ainakin jos mummu on paikalla tuomassa turvaa. Yksi sen lempipuuhista on vaania varpaita ja sormia ja raapia.

Me Rolandin kanssa tiedetään, että Franko rakastaa meitä tosi paljon, niin kuin Emokin. Ero Frankon ja Emon välillä on siinä, että Emo tykkää kaikista koirista (paitsi Máxima K:sta), kun taas Franko tykkää vain meistä. Muuten se tykkää kissoista. Meistä Franko tykkää siksi, että meistä ei kukaan voi olla tykkäämättä (paitsi Máxima K). Me nyt vaan ollaan niin ihania.

Kun me muutettiin Emon ja Frankon luo, meidät otettiin avosylin vastaan. Silti me basenjinvaistollamme tajuttiin heti, ettei Franko olisi pannut yhtään pahakseen, vaikka meidän mukana taloon olisi muuttanut myös pari kissaa.

Frankon olkkarikissatKyllä meille sittemmin on muutama kissa muuttanutkin. Emo on tuonut niitä taloon lääkkeeksi Frankon kissankaipuuseen. En tiedä mahtaako niistä olla paljonkaan apua, ainakaan me ei olla veljen kanssa koskaan nähty Frankon niitä silittelevän saati sitten leikkivän niiden kanssa. Täytyy sanoa, että vaikeaa niiden kanssa olisikin leikkiä, koska kissoiksi ne liikkuvat ihan käsittämättömän vähän. Olen joskus tuijottanut niitä tunninkin yhteen putkeen ja ne sen kuin tuijottavat liikkumattomina takaisin.

Ota niistä selvää. Outoja tapauksia. Mutta meille Rolandin kanssa se sopii. Kun talon kissat ovat noin passiivisia, niin Franko silittää vain meitä ja leikkii vain meidän kanssa. Kotona ollessamme kissat pysyvät aisoissa enkä oikein usko, että ne poissa ollessammekaan ryhtyvät hyppimään pöydillä. Sen verran laiskaa porukkaa ne ovat.