Basenjisisarukset tarinoivat

Erilaisista pesistä ja vähän myös jänisjahdista

By Gloria & Roland on 4/15/2012

Kuten viime kesänäkin, meidän parvekkeen alle rakentaa innoissaan pesää yksi pikkulintu. Me Glorian kanssa tarkkaillaan sen touhuja auringonläikkämatolla makoillen. Siinä se pyrähtelee edestakaisin, kuljettaa aina uuden ruohonkorren pesäprojektiinsa ja lentää etsimään uusia rakennustarpeita. Alkuun innostuin hiukan metsästämään lintua, kun se niin houkuttelevana lennähteli ihan siitä kuonon edestä. Huomasin kyllä aika pian, että metsästäminen käy kätevämmin, jos ei ole ikkunalasia välissä. Nyt me odotetaan kaikki sydän syrjällämme milloin linnunpesä tipahtaa parvekkeen alta terassille koko komeudessaan. Niin kävi viime vuonna, ja on ihme, jos ei niin käy tänäkin vuonna, koska parvekkeen alusta on tehty alumiinista eikä siinä oikein ruohonkorret ja muut pesämateriaalit pysy.

Rolandin lempipaikkaEmo on ollut tänä keväänä tosi paljon kotona ja hiukan huonossa hapessa. Me Glorian kanssa ollaan toimittu Emon yksityisinä lähihoitajina eli ollaan oltu lähellä, katsottu lempeästi, nuoltu käsiä ja jalkoja, käperrytty syliin ja hengitetty rauhoittavasti (rauhallinen hengittäminen tarttuu!) ja tarjottu kiiltävää turkkiamme silitettäväksi. Kaikki hoitokeinoja, jotka tepsivät silloin kun päätä särkee ja on kurja olo. Kun Emo makaa, minä käperryn Emon polvitaipeeseen ja Gloria vatsaa vasten. Kun Emo istuu, minä käperryn Emon jalkojen väliin ja Gloria kylkeen. Ihan vahingossa olen löytänyt ihanan oman paikan, johon haluan nykyään aivan ehdottomasti joka kerta, kun Emo istuu tietokonetyyny sylissään.

Ei me kuitenkaan ihan aina nukuta. Välillä käydään lenkilläkin, ja päivien pidetessä päästään taas enemmän juoksemaankin. Yhtenä iltana tällä viikolla oltiin pitkästä aikaa lenkillä kaikki neljä. Mentiin lähiniitylle, mutta Emo ei halunnut päästää meitä irti, koska Gloria oli liian kiinnostunut vasta syntyneistä pikkukaritsoista, jotka laidunsivat löyhässä aitauksessa keskellä niittyä. Lisäksi niityn poikki loikkelehti ruskea jänis. Päästiin Glorian kanssa vapaiksi vasta yläniityllä lähellä metsän rajaa, Emon ja Frankon tarkoitus oli jatkaa siitä suoraan metsään. Ja niin ne jatkoivatkin. Mekin oltiin jatkavinamme, mutta tehtiinkin ovela harhautusliike ja palattiin takakautta nuuskimaan karitsat ja ennen kaikkea jahtaamaan sitä ihanaa isoa jänistä. Se oli ihanaa! Jänö loikki edellä ja me Glorian kanssa perässä, vihreät niityt vain vilisivät ympärillä, kun me hypittiin aitojen yli ja kirmattiin kaikki kolme rinteitä ylös ja alas.

Sitten kuului vihellys metsän reunasta. Emo ja Franko ne siellä seisoivat ja kutsuivat meitä takaisin ruotuun. Kun oltiin kuitenkin jo juostu aika kauan ja sydämemme pohjasta, niin minä päätin palata Emon luo heti. Gloriakin palasi, tosin vähän myöhemmin ja kiinnostavia kiertoteitä.