Basenjisisarukset tarinoivat

Vauhtia vanhan kissan elämään ja vääriä syytöksiä

By Gloria & Roland on 7/7/2012

Kun me käydään Frankon kanssa kävelyllä lähiniityn suunnalla, meille on veljen kanssa tullut tavaksi piipahtaa tervehtimässä yhden valkoisen talon kissaa.

Niin me tehtiin myös tässä yhtenä päivänä. Emo oli kyllä myös mukana, mutta Emon pilli ei onneksi ollut. Niinpä kun oltiin palaamassa niittylenkiltä kotiin päin, me livahdettiin taas Rolandin kanssa korkean pensasaidan taakse valkoisen talon puutarhaan. Kissa oli parhaillaan vetelemässä ikävystyneenä hirsiä talon terassilla. Kissan seurassa oli se tiukka Täti, joka myös asuu talossa kissan kanssa. Täti katsoo meitä aina pahasti kun me tullaan pihaan, vaikka oikeasti me ilmaannutaan tuomaan vähän vauhtia hänen kissansa typitylsään elämään.

Tällä kertaa ehdittiin juuri saada kissa hereille ja käpälilleen ja leikki alkamaan, kun Täti ponnahti jaloilleen ja ryhtyi sättimään meitä ja kaikin tavoin häiritsemään takaa-ajoa, joka oli juuri saatu mukavasti aluilleen. Meidän piti kohteliaasti väistää Tätiä, ja sen takia me jäätiin pahasti jälkeen kissasta, joka säntäsi jonnekin. Ei ehditty nähdä mihin.

Lähiniityn tuntumassaSe, mihin Täti säntäsi, me sen sijaan nähtiin. Puutarhan portista ulos tielle ja pensasaidan takana kulkevalle polulle! Sillä polulla meitä huhuilivat Emo ja Franko.

- Tällainen ei käy päinsä! Täti huusi. – Kissani ei saa enää ottaa edes nokosia rauhassa omassa pihassaan. Aina nuo kaksi tulevat säikyttämään sen eikä sitä sen jälkeen näy moneen tuntiin.
- Voi ei, me ollaan tosi pahoillamme, Emo sanoi ja yritti hymyillä anteeksipyytävästi.
- Nytkään en yhtään tiedä mihin kissa hävisi. Se nukkui niin tyytyväisenä ja nyt kaikki on taas pilalla. Nuo kaksi eivät enää koskaan saa tulla meidän pihallemme!
- Kyllä me pidetään huolta siitä, ettei ne enää tule. Anteeks ihan kauheesti, sanoi Emo.

Siinä vaiheessa me Rolandin kanssa juostiin Emon ja Frankon luo, koska me ei oltu onnistuttu paikantamaan puuta, johon kissa oli kadonnut. Franko napsautti hihnat kiinni kaulapantoihimme ja Täti nyökytteli pontevasti.

- Juuri noin! Koirien on oltava hihnassa! Eikö siitä ole lakikin, etteivät koirat saa olla vapaina talojen läheisyydessä?

Mitä lakiin tulee, Täti oli ehkä oikeassa, siitä me ei tiedetä mitään. Mutta Täti on ihan väärässä kissansa suhteen. Tädin kissa ikävystyy kuoliaaksi terassillaan, sillä luvalla sanoen Täti ei ole kovinkaan hulvatonta seuraa. Sen sijaan kissa ilahtuu ikihyviksi, kun saa meistä hetkeksi seuraa edes silloin tällöin. Vähän vauhtia vanhan katin elämään! Emo oli myös väärässä kun se pahoitteli tapahtunutta. Onneksi Franko ei sanonut yhtään mitään, ja Frankon silmistäkin näki että se oli meidän puolella. Kissojen on saatava juosta ja kiivetä puihin! Ei ole oikeaa kissan elämää ikävystyä huonossa seurassa vanhan talon takapihalla, josta ei edes näy mihinkään.

Kun jatkettiin matkaa, Emo läksytti Frankoa ja vannotti, että meidät on tästä lähtien otettava kiinni hyvissä ajoin ennen valkoista taloa. Muuten käy huonosti! Franko myönteli hajamielisen näköisenä, mutta näytti ihan siltä kuin se olisi iskenyt meille samalla silmää. Onneksi Emo ei huomannut mitään.