Basenjisisarukset tarinoivat

Uusi vaja ja uusi naapuri

By Gloria & Roland on 9/30/2012

Kesä on pian ohi, sanoo Emo. Siltä ei kyllä tuntunut tänään, pikemminkin tuntui siltä että kesä oli vasta alkamassa. Loikoiltiin terassilla melkein koko päivä ja siinä tuli niin kuuma, että aina välillä piti käydä pöydän alla vilvoittelemassa ja hörppimässä hyvää vettä terassikasvien laakeilta lautasilta. Illalla ajettiin autolla yhdelle peltotielle, jolla ei ollut aikaisemmin käytykään, ja sitten juostiin kovaa, ihailtiin maisemia, kun sieltä näki kauas peltojen yli, ajettiin vähän lehmiä takaa ja Gloria kieritteli kaulaansa uudessa, maanläheisessä parfyymissä. Emo ja Franko paiskivat mailoilla pientä palloa, johon me ei saatu koskea. Mutta se me tiedettiin jo, koska me ei ole ennenkään saatu koskea siihen. Välillä se kyllä saattaa hetkeksi unohtua, etenkin jos pallo lentää viekoittelevasti suoraan etutassujen väliin.
Me, Emo ja uusi pihavaja
Meidän pihassa on uusi vaja. Ei se siihen kyllä ihan hetkessä ilmestynyt. Meiltä alkoi Glorian kanssa jo mennä hermo, kun Emo ja Franko eivät enää muuta tehneetkään kuin touhusivat sen vajan kimpussa eivätkä ottaneet minua ja siskoa mukaan. Ensin ne purkivat kovalla metelillä vanhan, ihan hyvän vajan. Emo väitti että se oli vino ja siinä oli kosteusvaurioita. Sitten Kivat Patikkakaverit tulivat meille, mutta eivät ehtineet yhtään pitää meille seuraa, kun Franko pisti ne pystyttämään sitä vajaa koko pitkäksi päiväksi. Ja sen jälkeen meni monta iltaa sillä lailla ihan hukkaan, että pitkistä lenkeistä ei kannattanut haaveillakaan saati sitten mistään muusta hauskasta. Emo sanoi, että on pakko tehdä urakalla niin kauan kuin ei sada. No, me Glorian kanssa leikittiin sitten urakalla kaikenlaisia hauskoja Revi riekaleiksi -leikkejä. Puutarhaletku pisti hiukan vastaan, mutta patjoille käsittely sopi. Mitä pehmeämpi patja, sitä myöntyväisempi. Ja Emon ja Frankon unilelu vaihtoi omistajaa. Nyt se on meidän lelulootassa, hiukan entistä laihempana ja vailla korvia, nenää ja silmiä. Mutta hyvin se viihtyy.

Mutta eikös olekin vajalla aika mukava väri? Vähän se ehkä voisi vivahtaa enemmän punaiseen.

Viime aikoina naapurustossa on ollut suruakin. Naapurin Stella lähti sateenkaarisillalle, vaikka se oli ihan nuori vielä. Onneksi se lähti vauhdista, kesken juoksun. Me oikeastaan tykättiin Stellasta aika paljon. Nyt Stellan kotona asuu Diva, joka muutti tänne Ranskasta. Sekin on buldoggi ja saman ikäinen kuin me oltiin silloin, kun muutettiin tänne uuteen kotiin. Ei olla päästy solmimaan vielä kovinkaan läheisiä naapurisuhteita, koska Divan emäntä ei ole päästänyt Divaa meidän lähelle eikä meidän Emo ole päästänyt meitä Divan lähelle. Toivottavasti sopiva tilaisuus tulee ihan lähitulevaisuudessa. Pitäähän uusi naapuri toivottaa oikein kunnolla tervetulleeksi. Miten se muuten voisi koskaan täysin sopeutua?