Basenjisisarukset tarinoivat

Lumesta ja lomista

By Gloria & Roland on 3/24/2013

Minun sisäinen kelloni sanoo, että juuri nyt minun ja veljen pitäisi loikoilla omalla pihaterassilla lämpimässä kevätauringossa. Sen sijaan palattiin juuri lumijuoksulenkiltä. Jotain on pielessä mutten tiedä mitä. Tiedän vain etten halua enää juosta lumessa yhtään kertaa! En halua että tassuja paleltaa! Haluan kesän!

No, täällä me siis makoillaan ja lämmitellään Emon sylissä oman huoneen sohvalla. Roland nuolee tassujaan lämpimiksi, minä olen käpertynyt Emon kylkeen. Emo sanoo, että ensi viikolla on pääsiäinen. Jos olen käsittänyt oikein, niin pääsiäinen ei ole sama kuin joulu eikä sillä siis ole yhtään mitään syytä olla valkoinen.

Doggy PalaceEn enää muista milloin se tarkasti oli, mutta silloinkin taisi olla talvi, kun me veljen kanssa oltiin lomailemassa yhdessä viiden tähden hotellissa. Sen nimi oli Doggy Palace. Ei me sitä paikkaa itse valittu, Emo ja Franko veivät meidät sinne kysymättä haluttiinko me. Ei me haluttu, koska meidän mielestä kotona on kaikkein kivointa olla lomalla. Mutta oli meillä hieno huone ja oma terassikin. Alkuun meillä oli hieno pehmeä patja oikeassa sängyssä, mutta se vietiin pois aika pian ja meille jäi pelkkä sänky. Kai ne luuli että me aiottiin repiä se patja ja vetää sen sisälmykset ulos. Siinä olisikin ollut mukavasti ajanvietettä. Emon antamien uusien pehmonallen ja pehmohiiren tyhjentämiseen ei mennyt aikaakaan, Rolandin patja vei vähän kauemmin. Mukavaa siinä hotellissa oli se että meillä oli iso telkkari, josta tuli koko ajan piirrettyjä. Niissä oli aina komeat lajitoverit pääosissa. Ja joka sunnuntaiaamu saatiin maukkaat kroisut. Tai oikeastaan minä sain melkein kaksi, kun Roland ei osannut tehdä omastaan selvää ja autoin ystävällisesti velipoikaa.

Toinen loma meillä oli kotona, kun Mukava Patikkakaveri tuli pitämään meille seuraa. Se oli hyvä seuranpitäjä, rapsutteli ja antoi olla sylissä sopivasti muttei häirinnyt kun haluttiin olla rauhassa. Sohvalle ei päästy vaikka toivottiin. Lomalla olemisessa on hassua se että kaikki tapahtuu hiukan eri tahtiin kuin tavallisessa elämässä. Tarkoitan sitä että ulkona mennään eri reittiä ja ruoka tarjoillaan vähän outoon aikaan ja kaikkea sellaista. Sen takia sitä kai lomaksi sanotaankin.

Mutta nyt nukuttaa, kun juostiin Rolandin kanssa lumessa niin kovaa. Aion nyt nukahtaa ja nähdä unta, jossa me veljen kanssa maataan auringossa ja tuuli pyyhkii mukavasti viiksikarvoja aina silloin tällöin. Joskus sen kesän on ihan pakko tulla.