Login

 

Vanhenevan basenjin tarinoita

Search    
Käytös Minimize

Basenji on utelias, kiintyy omistajaansa mutta suhtautuu epäillen muihin ihmisiin.

Olen kieltämättä aika utelias tyyppi. Minulle on elinehto saada ottaa selvää asioista, nuuskia kaikki tavarat mitä tuodaan sisään taloon tai hajut, joita kohtaan ulkona. Mitä kiintymykseen tulee, Emo on minulle aika tärkeä. Oikeastaan Emo on minulle tärkeämpi kuin kukaan muu maailmassa, ellei sitten Rauno. Mutta pidän paljon myös monista muista ihmisistä, ennen kaikkea niistä, jotka ovat vähän niin kuin laumamme ulkojäseniä, mutta myös melkein kenestä tahansa, joka jaksaa rapsuttaa ja silittää. En silti lähtisi kenen tahansa matkaan, ja minulle olisi kauhun paikka joutua olemaan yksin yötä ihan vieraan ihmisen luona.

Ulkoasu Minimize

Basenji on pystykorva, jolla on lyhyt sileä karva, ryppyinen otsa ja kippurainen häntä.

Kyllä vain, korvani ovat hyvinkin pystyt ja terhakat, katso vaikka kuvaa. Häntäni on kippura, muttei tee kahta kierrosta, kuten rotumme parhailla yksilöillä. Otsaryppyjäkään minulla ei kovin paljon ole, tapaamillani punaisilla basenjitovereilla niitä on ollut enemmän. Ja karvani on sellainen karheansuloinen, Raunon karva on paljon sileämpi.

Luonne Minimize

Basenji on itsepäinen ja itsenäinen.

Totta. Emo sanoo, että minun kanssani saa asiasta kuin asiasta käydä varsinaisen henkien taistelun, kun taas Rauno tottelee nöyrästi pienintäkin käskyä. Tai ainakin se totteli silloin, kun se vielä kuuli jotain. Itsenäisyyteni taas näkyy siinä, että teen päätökset ihan itse, muiden mielipiteet joutavat romukoppaan. Toisaalta olen seurallinen luonne enkä viihdy yhtään yksin. Ja jos jokin pelottaa minua, nostan selkäkarvat pystyyn ja seuraan mieluusti tilannetta turvallisesti Emon jalkojen välistä.

Me basenjit Minimize

Me basenjit ollaan valppaita, reippaita ja omapäisiä pystykorvia.

Historia

Kaukaiset esi-isämme asustelivat muinaisessa Egyptissä faaraoitten seuralaisina, kunnes siirtyivät vielä etelämmäs keskelle Afrikkaa, suurten jokien alkulähteille, saalistamaan villieläimiä, kuten leijonia, apinoita tai jättimäisiä rottia. Sieltä esi-isien tie vei Englantiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun niiden oli kohdattava kylmä ilmasto, eikä se taatusti ollut helppoa. Vaikka ei ollut varmasti leijonan metsästyskään.

Basenji on alkukantainen rotu. Se tarkoittaa sitä, että me ollaan oltu alusta asti sitä mitä ollaan nykyäänkin. Ja alku on jossain tosi kaukana menneisyydessä, eli meidän rotu on tosi vanha.

Metsästys- ja reviirivietti

Meillä on voimakas metsästysvietti ja ollaan tarkkoja reviiristämme. Meikätyttö palaa kyllä aina kiltisti metsältä kotiin, joskus saan jopa hytisten odotella lauman hitaampia jäseniä talon ovella. Mutta olen kuullut, että joillain rotuni edustajilla on paha tapa painua pää viidentenä jalkana saaliin perään mitään muuta näkemättä ja kuulematta, autoista tai muista ajopeleistä piittaamatta. Siinä on monelle käynyt hassusti. Reviirivietistä voisin sanoa sen verran, että kieltämättä ottaa päähän, kun omalle pihalle tai ylipäänsä talon lähettyville tulee joku tyttökoira keikistelemään. Naapurin pikkuterrieri sai kerran minulta kunnolla köniinsä, kun se käveli meidän talon ohi.

Puhtaus on puoli ruokaa

Me basenjit tykätään pitää itsemme siisteinä ja, jos mahdollista, pestä vähän muitakin lauman jäseniä. Minä ainakin nuolen itseni päivittäin puhtaaksi. Lisäksi puhdistan Raunon pään ja korvat huolellisesti vähintään pari kertaa viikossa. Basenjit eivät muuten haise koiralta, eivät edes märkänä. Tai no, turkki ei haise, mutta voi olla, että tassuissa haiskahtaa joskus hiukan jalkahiki. Minua ei ole vielä koskaan pesty kunnolla, harjattu vain, ja joskus Emo on pyyhkinyt vähän märällä lapasella.

Kommunikoinnista

Meillä basenjeilla on ihan oma tapamme kommunikoida. Siinä suhteessa me ollaan ihan erilaisia kuin muut koirat, jotka haukkua räksyttävät, välillä aika väsyttävästi. Me basenjit ei osata haukkua, mutta ilmaistaan sen sijaan itseämme monella muulla tavalla. Me osataan kurlata, murista, laulaa, ulvoa, vinkua, kiljua ja päästellä muitakin ääniä. Minulla on varastossa muun muassa melkoinen määrä erilaisia haukotusääniä. On kätevää osata ilmaista itseään eri tavoin, koska tunteetkin vaihtelevat. Ei sitä halua päästää samaa ääntä kahdessa ihan eri tilanteessa: esimerkiksi kun on riemuissaan jostain (kun Emo tulee kotiin) tai kun on peloissaan (kun pimeällä tiellä näkyy yhtäkkiä jotain mustaa, joka liikahtelee omituisesti).

Luonteenpiirteitä

Me ollaan aikamoisen itsepäisiä tapauksia. Emon mielestä meikätyttö on itsepäinen kuin muuli. Kun ollaan kävelyllä, haluan mieluusti valita mihin suuntaan mennään. Joihinkin suuntiin sitä vain ei tahdo lähteä! Toiset suunnat taas vetävät vastustamattomasti puoleensa, eikä sitä pysty sen paremmin selittämään. Kai siinä kuuluu jokin sydämen ääni, jota tekee mieli seurata. Tästähän on kirjoitettu suurta runouttakin. En ymmärrä, miksi Emon on niin vaikea ymmärtää sitä, kun se kerran tykkää kirjallisuudesta.

Joku on joskus väittänyt, etteivät basenjit ole fiksuja, toisin kuin puudelit ja bordercolliet ja saksanpaimenkoirat. Huomaa, että väitteen esittäjällä ei ole mitään tajua koirien luonne-eroista. On koiria ja koiria. On niitä, jotka haluavat kaikin voimin palvella ja miellyttää isäntäänsä tai emäntäänsä, olosuhteista välittämättä. Ja on niitä, jotka kulkevat omia polkujaan, mutta jakavat ilomielin mukavat hetket isäntänsä tai emäntänsä kanssa, esimerkiksi hyvän ruoan äärellä tai kyljikkäin lämpimällä sohvalla. Minä kuulun jälkimmäisiin.

Yleensäkin me basenjit pidämme lämpimistä paikoista, kuten pehmeästä nojatuolista tai sohvasta, lämpimästä sängystä, auringon lämmittämästä terassista. Sateella me pysytellään mahdollisuuksien mukaan sisätiloissa, vaikka se tietäisi sitten vuorokauden mittaista pidättelyä. Onneksi meillä on iso rakko.

Muita ominaisuuksia

Villikoirilla on juoksut vain kerran vuodessa, ja niin on perinteisesti meillä basenjeillakin. Minulla on yleensä syksyisin, mutta pari kertaa olen saanut toisetkin, alkukesästä. Mukava yllätys naapurin uroksille.

Kun esi-isämme asuivat afrikkalaisissa kylissä, niiden oli itse hankittava ruokansa, joko metsästämällä tai varastamalla. Sanotaan, että basenjit varastavat ruokapöydältä ja mistä vain kynnelle kykenevät. Minä henkilökohtaisesti en ole koskaan sortunut viemään mitään omasta pesästä. Sen sijaan metsästelen mielihyvin, kun ollaan kävelyllä. Saaliita on monenmoisia: pensaikkoon hylätty puoliksi syöty voileipä, vanha luu, ranskalaisten perunoiden jämät, joskus jopa mainio lihakimpalekin.

Sanotaan, että basenjit tykkäävät nakerrella kaikenlaista. Kieltämättä tuhosin pienenä aikamoisen määrän omaisuutta, mutten silloinkaan varastanut ruokaa. Jokunen sohvanpäällys siinä meni, muutamia tuolinjalkoja, joku patja, kasveja. Muistan yhden ihanan päivän, jolloin nakersin palasiksi pari isoa tyynyä, oli onni saada levitellä pumpuliset sisukset pitkin makuuhuoneen kokolattiamattoa. Meidän oranssin huoneen keltaisen nojatuolin Emo on paikannut moneen kertaan kauniilla kullansävyisellä kankaalla. Vanhemmiten en ole enää tehnyt tuhojani. Tai no, on meidän auringonläikkäpatjassa pari repeämää, jotka Emo on parsinut. Ja yöpatjassakin taitaa olla omat naarmunsa.

Sanotaan myös, että basenjit kiipeilevät mielellään. Kieltämättä yksi lempipaikoistani ennen vanhaan oli Emon nojatuolin selkänojan päällä. Kirjahyllyt jätän suosiolla kissoille, koska pidän enemmän pehmeistä paikoista.

 
Website Built and Powered by WSI
Copyright © Päivi