Basenjisisarusten tarinoita

Feb 13

Written by:
Monday, February 13, 2012 

Tässä yhtenä päivänä, jo aika pitkän aikaa sitten, Emo lähti aamulla kotoa. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, melkein joka aamuhan Emo lähtee. Kummallista oli se, ettei Emo enää palannut. Ei puolenpäivän aikaan, ei illalla eikä seuraavana päivänä. Eikä sitä seuraavanakaan. Oltiin hiukan huolestuneita, pidettiin vuoroin vahtia ikkunassa, tarkkailtiin odottavasti Frankon toimia. Ensimmäisenä iltana nähtiin sen valikoivan epävarman oloisena yöpaitoja ja muuta rompetta Emon vaatekaapista ja sullovan niitä kassiin. Sitten sekin lähti. Ei oltu ehditty käydä iltapissalla ja vähän jo mietittiin, joudutaanko käyttämään toistamiseen ulko-oven edustaa hätätoilettina, mutta sitten Franko onneksi tuli takaisin. Sen käsissä oli hento tuoksu, joka muistutti Emosta. Se kertoi Emon olevan muutaman päivän Valkotakkisen sedän hoteissa mukavassa sairaalasängyssä ja lähettävän meille paljon rakkaita terveisiä. Heti me kuviteltiin Emo makoilemassa meidän Vihreätakkisen sedän klinikalla, viereisessä pedissä kissimirri ja sitä seuraavassa pupu. Mutta sitten Franko selitti, että Emo oli ihan eri paikassa ja että sitä hoiti eri setä ja lisäksi monta tätiä.

Franko lähti joka päivä kotoa ja palasi mukanaan vähäsen Emon tuoksua. Oltiin Rolandin kanssa vähän, että milloin me päästään käymään Emon luona, muttei Franko koskaan ottanut meitä mukaansa. Kuviteltiin miten hauskaa olisi hypätä hetkeksi Emon kylkeen mukavaan sairaalasänkyyn, painautua lähelle ja nukahtaa. Eikä me sitä itsekkäistä syistä kuviteltu, vaan Emon paranemista ajatellen. Vuorenvarmaa on, että meidän visitti olisi tehnyt Emolle enemmän kuin hyvää. Se olisi jo heti alusta alkaen pitänyt määrätä Emon hoitosuunnitelmaan.

Eleltiin siinä monta päivää Frankon kanssa kotona kolmistaan. Siinä oli sekä hyviä että huonoja puolia.

• Saatiin sotkea paikkoja ihan niin paljon kuin meitä huvitti [hyvä puoli].
• Kävelylenkit tehtiin lyhyen kaavan mukaan, koska ulkona oli niin turkasen kylmä että tassut paleltuivat hetkessä jääkimpaleiksi [huono puoli].
• Melkein joka ilta päästiin kuitenkin hiukan kirmaamaan lumessa [hyvä puoli].
• Franko kaivoi varastosta meidän tekoturkistalvitakit ja puki ne meille joka lenkille, vaikka me muristiin äänekkäät vastalauseemme [huono puoli].
• Päivät loikoiltiin ison ikkunan edessä ja nautittiin talviauringon säteistä. Nimittäin vaikka oli kylmä, niin aurinko paistoi ihan joka päivä. [Hyvä puoli.]
• Ei saatu käpertyä Emon kylkeen moneen päivään [huono puoli].
• Saatiin niukanlaisesti ylimääräisiä herkkupaloja [erittäin huono puoli].

Mutta sitten eräänä päivänä, yhtä yllättäen kuin oli lähtenytkin, Emo palasi kotiin. Ihan sama Emo muuten, mutta päällimmäisenä vähän erilainen tuoksu ja hiukan hitaammat ja jäyhemmät liikkeet. Oli se aika juhlahetki. Roland viritti Emolle tunteikkaan tervetulosävelmän parhaalla kurkkuäänellään, minä taas pesin Emon naaman ja käpälät kotikuntoon. Ja lähes ensi toimiksemme asetuttiin kaikki kolme meidän oman huoneen sohvalle sylikkäin ja toivuttiin siinä erosta ja ikävästä. Kaikki oli taas hyvin.