Basenjisisarusten tarinoita

Sep 19

Written by:
Sunday, September 19, 2010 

Tänään osallistuttiin Glorian kanssa elämämme ensimmäiseen juoksukilpailuun! Herättiin kukonlaulun aikaan ja ajettiin sumuisen aamun valjetessa kohti Taunusvuoristoa, jossa kisa pidettiin. Onneksi tuli kauniin aurinkoinen päivä; on niin paljon mukavampi viettää ulkoilmaelämää, kun ei sada niskaan.

En ole ikinä nähnyt niin monta basenjia yhtaikaa. Kisaan meitä osallistui 40, ja katsojiakin oli vaikka kuinka. Juostiin Glorian kanssa parina, ja että oli mukavaa! Saatiin mennä kaksi kierrosta saaliin perässä, ensin yksi ja myöhemmin tauon jälkeen toinen. No, Gloria se päätti mennä vielä kolmannenkin ihan omin päinsä, kai sille jäi vauhti päälle. Minä olin molemmilla kerroilla lähdössä nopeampi, koska Gloria tsiigaili haaveilevan näköisenä katsomoon päin. Kai sillä oli taas silmäpeliä jonkun komean uroksen kanssa. Mutta kyllä se aina mukaan lähti ja valitettavasti meni pian meikäpojan ohikin. No, helppohan siinä on kirmailla, kun on tuollainen korkea ja kevyt ja vielä pitkäsäärinenkin.

Oli hauska tavata Ciara-sisko, joka vasta siro olikin, sekä siskon pentujen isä Ruben. Muutamaan muuhunkin ruotsalaissyntyiseen basenjiin tutustuttiin. Mukavilta  näyttivät kaikki, vaikka tervehdittiinkin toisiamme kohteliaan pidättyväisesti pienen matkan päästä.

Kukaan meistä ruotsalaisista ei ollut kärkinimien joukossa, mutta Gloria sai hassuimman basenjin tittelin ja hienon pytyn, jossa lukee Lustigste Basenji 2010. Kyllä se sen ansaitsikin, kun se veti pokkana ylimääräisen kierroksen. Kaikki nauroivat ja jotkut taputtivatkin, kun se lönkötteli kierrokseltaan Emon syliin ja Emo kantoi sen pois radalta. 

Heti ensimmäisen kaksinkamppailun jälkeen Ciaran emäntä tarjosi minulle ja Glorialle annoksen ihanaa maitoa. Sitä tarvittiin, jotta voimat palautuivat kovan kisan jälkeen. Maito maistui Ciara-siskon kupista juotuna aivan erityisen hyvältä. Kisan lopuksi saatiin toiset annokset, ja kun olo vielä sen jälkeenkin tuntui himpun verran heikolta, niin kerjättiin kolmannetkin. Ciaran emäntä on ihanan antelias ja säteilevä.

Sen jälkeen, kun oltiin litkitty maitoannoksemme, kaksijalkaiset siemailivat Ciaran emännän tarjoamaa kuohuviiniä. En ole ihan varma, missä ponnistuksessa heidän voimansa olivat menneet niin vähiin, mutta palautumista näköjään tarvittiin kipeästi!