Ei yhtään paha muutos
Oct
14
Written by:
Wednesday, October 14, 2009
Aamuisin saan sosetta, jossa on mukana vaikka mitä. Kaikenlaisia kasviksia ja hedelmiä, kananmunaa, leipää, perunaa, juustoa ja maitoa. Näiden kaikkien tuoksut voi aavistaa, mutta koska Emo on pärryyttänyt sähkösauvalla kaiken sileäksi soseeksi, en voi nyppiä hampaiden kärjillä mitään ruoka-ainetta pois, vaikka mieli tekisikin. Soseen päälle on aseteltu muutama houkutteleva juustonpalanen, jotta minun alkaisi tehdä mieli.
Ja alkaahan minun, koska vaikka saan nyt kunnon ruokaa kaksi kertaa päivässä, niin ruoan määrä on selvästi aiempaa vähempi.
Illalla minulle tarjoillaan annos ihanaa raakaa lihaa! Ensimmäisenä iltana sain vasikkaa, jossa oli mukana mainio luu. Hampaani eivät olleet vielä tottuneet nakertamaan mitään kypsyttämätöntä eikä mielenikään ollut oikein mukana juonessa. Niinpä tein selvää luusta ja osasta lihakimpaleita, mutten kyennyt saamaan kaikkea alas. Toisena iltana minulle tarjoiltiin kaksi hienonmakuista kanansiipeä, jotka hotkaisin alta minkään koiramaailmankaan aikayksikön (koirillahan on tunnetusti nopeampi aika kuin kaksijalkaisilla). Ja kolmantena päivänä - eli tänään - tiesin jo odottaa jotain vastaavaa. Selvitin muutamassa tuokiossa uuden vasikanliha-annoksen luineen päivineen. Että oli hyvää. Tällä kertaa mitään ei jäänyt lautaselle, eikä räsymatollekaan, jota käytin apupöytänä. Palasin vielä moneen kertaan nuolemaan molemmat.
Emo sanoo, että turkkini kiiltää jo nyt eri tavalla kuin ennen ja tuntuu pehmeämmältä. Ja minä mietin ikuista totuutta: jokainen koira kätkee sisäänsä kauniin suden, joka vaeltaa vapaana metsässä.